Vietettyämme suhteellisen liikkuvaisen juhannuksen (miehen mökillä ja mun kotikotona), päätimme sunnuntaina tehdä jotain kivaa kotona.

 

No, liikkuvaista siitäkin muodostui, nimittäin päätimme lähteä pidemmälle lenkille polkupyörien kanssa. Kohteeksi valikoitui arviolta päälle 15km päässä oleva Sipoon Nikkilä.

 

Ajelimme Kuusijärven ulkoilualueen ohi; matkalla tutustuimme kalliota kiipeäviin polkuihin, juurakoihin ja jarrujeni huonoon kuntoon. Jarrujen lisäksi myös fyysinen kuntoni on päässyt rapistumaan, joten seitsemisen kilometrin kohdalla olin jo melko poikki. Ajattelin kuitenkin, että väsymys menee ohi, kun hiljennetään hieman vauhtia.

 

Maisemat parantuivat melkoisesti päästessämme hyyyvin pienelle hiekkatielle, joka kiemurteli mäkiä ylös ja alas. Metsikön keskeltä saavuimme sitten pelto- ja maatalomaisemaan. Hieman suurempaa hiekkatietä - joka myöhemmin vaihtui asfalttipäällysteiseksi - oli mukava polkea lämpimässä, mutta tuulen vuoksi ei liian kuumassa säässä.

 

Nikkilässä ihastelimme matkalla hieman molempia Sipoon kirkkoja, uudempaa ja vanhempaa. Kävimme paikallisessa supermarketissa ostamassa evästä ja lisää juotavaa vesipulloon. Eväät söimme kirjaston pihalla.

 

Aurinkoa tuli otettua turhankin paljon, sillä emme olleet tajunneet laittaa rasvaa tai ottaa kevyitä pitkähihaisia päälle. Mies paloi pahemmin käsivarsista kuin minä, vaikka olin aamulla jo istuskellut auringossa parvekkeella n. tunnin verran. Suojarusketustahan en näin toimistotyöläisenä ole ehtinyt kesän aikana hankkia.

 

Tässäpä tämä lenkki vielä kartalla kokonaisuudessaan.

 

Kuva on otettu retkikartasta: retkikartta.fi

 

Niin, lenkkiä tulikin sitten lähes 40km suunnitellun kolmenkymmenen sijasta. Hämmästyttää vieläkin, että nollakunnolla tuollaisen selvitti ihan kunnialla. :) Ensi reissua olemme jo miettineet, mahdollisesti Porvooseen asti tällä kertaa. Tässähän sitä aikaakin olisi, kun kesäloma kolkuttelee.